Kaksi vuotta sitten äitini
vietti 95-vuotispäiviään. Niissä hänen lotta-aikansa oli näyttävästi esillä.
Olin koonnut kannettavaan tietokoneeseen diaesityksen äidin pikkuruisista
mustavalkoisista kuvista vuosina 1941-43 Karhumäestä. Kuvien välityksellä
aukeni äidistä minullekin ihan erilainen maailma. Niissä äiti oli nuori ja
mikäli kuviin on uskomista, kaunis. Kuvista välittyivät Karhumäen lottien
arkiset askareet, mutta myös vapaa-ajan vietto. Kaikkea sävytti iloisuus ja
hymyt. Äidin nuoruusvuosista tuo vaihe vei kaksi vuotta. Viimeisen elinvuotensa
aikana äiti palasi silloin tällöin noihin vuosiin ja vielä kuukausi ennen
kuolemaansa kutsui niitä elämänsä parhaaksi ajaksi.
Vuosi sitten valmistauduimme
epävarmoissa oloissa äidin 96-vuotispäivien viettoon. Sairaalassa. Ei olisi
tarvinnut. Äiti kuoli Nuutinpäivänä Tampereen Kaupin sairaalassa, kaksi viikkoa
ennen seuraavaa syntymäpäiväänsä.
Meillä taitaa jokaisella olla
tiedossa merkkipäivä, jota ei koskaan vietetty. Muistan muutaman vuoden takaa
hyvän ystäväni pitkään valmistellun 60-vuotispäivän. Sain hyvissä ajoin
painetun ja kuvalla varustetun kutsun suuriin syntymäpäiväjuhliin. Juhlaan oli
kutsuttu satoja ihmisiä. Olin luvannut itsekin ohjelmaa juhliin. Mutta aika
pian kutsun jälkeen luin lehdestä uutisen, jossa kerrottiin
syntymäpäiväsankarin kuolemasta. Syntymäpäivävalmistelut vaihtuivat
hautajaisvalmisteluiksi.
Psalminkirjoittaja rukoilee,
että oppisi laskemaan päivänsä oikein. Jeesus opetti, ettei ihminen voi
pidentää ikäänsä kyynäränkään vertaa. Meille tuo oppi menee joskus niin
huonosti perille. Isoisäni kerrotaan sanoneen 75-vuotispäivillään vieraille,
että ”tervetuloa sitten taas viiden vuoden kuluttua, jos olette hengissä”. Eipä olisi pitänyt. Moni kutsun saaneista kyllä oli, mutta hän
itse ei.
Elämämme ankarin reunaehto on
aika. Toisille paljon, toisille vähän. Kaikille kuitenkin riittävästi. Äitini
laskettiin Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla hautaan, johon isäni on
haudattu lähes päivälleen 40 vuotta aikaisemmin. Ajan jakamisessa elämä ei
tunnu reilulta, mutta siinäkin piilee joku oma logiikkansa. Jossain aikaa
mitataan erilaisella mitalla.
Siihen luottaen.
Ja päivien oikein laskemista
opetellessa.
Lasse Vahtola
Pätkätyöläinen eläkepappi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti